Illan treeneihin oli saapunut 40 judokaa Nummelasta, Karkkilasta, Kirkkonummelta, Lohjalta ja Jyväskylästä. Harjoituksia oli seuraamassa myös Nummelan Judon perustaja Kaj Lindberg, 5. dan, joka oli tyytyväinen näkemäänsä.
Harjoituksissa käsiteltiin räjähtävää teemaa: "Miten pieni judoka voi heittää ison?"
Kaikille on itsestään selvää, että mikäli pienempi lähtisi mittelemään suuremman ja vahvemman kanssa voimassa, pienemmälle ei juurikaan jäisi voiton mahdollisuuksia. Mitä pienemmän siis kannattaa tehdä saadakseen mahdollisuuden voittoon?
Tämä kirjoitus kertaa illan opetukset, jotta jokainen voisi palauttaa ne mieleensä omassa harjoittelussaan. Timo Korpiolan suorat lainaukset on kursivoitu.
Korpiola korosti, että liikkuipa judoka vuorojalkakävelyä (ayumi-ashi) tai koko ajan toinen jalka edellä (tsugi-ashi), “liikutaan aina jalat hartioiden leveydellä” ja “jalka ei saa tömähtää maahan” painon siirtyessä jalalta toiselle. Sivuttaisliikkeessä toki jalat käyvät hartioita leveämmällä askelta ottaessa, mutta jalat eivät koskaan palaa hartioiden leveyttä lähemmäs toisiaan. Kaikki perusasentoon liittyvät opetukset ovat voimassa myös liikkumisen aikana, mukaan lukien se, että “liikkuessa kantapää ei juurikaan nouse tatamista.”
Kääntymistä (tai-sabaki) harjoitellessa täytyy edelleen muistaa säilyttää tuntuma tatamin pintaan ja liikkeitä tulee aina muistaa harjoitella molemmille puolille.
Illan aikana Timo Korpiola painotti useaan otteeseen tekniikoiden puhtauden tärkeyttä. Kilpajudokalle tämä tarkoittaa, että kaikki kirjassa kuvatut 50 heittoa täytyy osata tehdä oikealle ja vasemmalle puolelle täydellisesti, koska täydellinen judo on se perusta, jonka varaan erikoistuminen rakennetaan.
Joka tapauksessa judokan taidot, osaatko judoa vai et, testataan vasta siinä vaiheessa kun katsotaan onnistutko heittämään isomman vastustajan, toteaa Korpiola.
Harjoitteita:
Korpiola näytti esimerkin, jossa hän työnsi ukea taaksepäin. Uke ei perääntynyt, vaan työnsi vastaan eli tori sai uken tuottamaan liike-energiaa. Näin voitiin jälleen tehdä heitto eteenpäin uken itsensä tuottamalla liike-energialla.
Se keino, millä keinolla vastustaja saadaan liikkeelle, on valmistelu (tsukuri). Uken ei saa olla jäykkä, vaan rento ja pehmeä. On tietenkin olemassa myös tilanteita, joissa uken pitää harjoituksen vuoksi olla jäykkä.
Harjoitteita:
Tämän jälkeen uke ottaa askeleen eteenpäin, johon tori vastaa 180 asteen käännöksellä ja jatkaa uken liikettä keskeytyksettä eteenpäin. Tekemisen oikea-aikaisuus on tärkeää. Liike on vaativa 180 asteen tai-sabakin kanssa tehtynä koska yhtenäinen liike katkeaa helposti. Alussa kannattaakin harjoitella uken liikkeen jatkamista tekemällä vain 45 asteen tai-sabaki.
Jos uke pystyy tekemään askeleen ottaneella tukijalallaan asentoaan tasapainottavan pompun, tekniikka on tehty väärin. Luonnollisesti jos eteenpäin vienti pysäytetään uchi-komi harjoituksessa eli tekniikan tekeminen loppuu, uken pomppu on mahdollinen tämän jälkeen.
Tämä valmistelu sopii mm. tai-otoshi, ippon-seoi-nage, seoi-nage, harai-goshi heittoihin.
Harjoitusten päätteeksi joukko judokoita hankki “Judo - Tie mestariksi” teoksen kirjailijan itsensä signeerauksella. Kirjoja on edelleen myynnissä edulliseen seurahintaan.
Keskustelut jatkuivat tatamin laidalla tekniikoiden historiasta ja heittojen periaatteiden muuttumattomuudesta, joiden Korpiola totesi olleen valmiit 1920 luvulle tultaessa. Kävi myös selväksi, että mielenkiintoista opetettavaa olisi ollut vielä paljon lisää, mutta kaikkea ei ehdi käydä läpi yhdessä illassa.
Lisää valokuvia illan harjoituksista löytyy Nummelan Judon valokuva-albumista.
Teksti: Ari Tervo
Kuvat: Jukka Sala
Harjoituksissa käsiteltiin räjähtävää teemaa: "Miten pieni judoka voi heittää ison?"
Kaikille on itsestään selvää, että mikäli pienempi lähtisi mittelemään suuremman ja vahvemman kanssa voimassa, pienemmälle ei juurikaan jäisi voiton mahdollisuuksia. Mitä pienemmän siis kannattaa tehdä saadakseen mahdollisuuden voittoon?
 |
| Oikea aikainen de-ashi-barai. |
Tämä kirjoitus kertaa illan opetukset, jotta jokainen voisi palauttaa ne mieleensä omassa harjoittelussaan. Timo Korpiolan suorat lainaukset on kursivoitu.
Asento, liikkuminen ja kääntyminen
Alkulämmittelyn jälkeen lähdettiin liikkeelle aivan perusteista, minkä varaan kaikki muu judossa rakentuu. Judoka seisoo hyvässä asennossa (shisei) rennosti, selkä suorana ja jalat hartioidensa levyisessä asennossa. Tatamin ja kantapään väliin tulisi mahtua silkkipaperi (washi).Korpiola korosti, että liikkuipa judoka vuorojalkakävelyä (ayumi-ashi) tai koko ajan toinen jalka edellä (tsugi-ashi), “liikutaan aina jalat hartioiden leveydellä” ja “jalka ei saa tömähtää maahan” painon siirtyessä jalalta toiselle. Sivuttaisliikkeessä toki jalat käyvät hartioita leveämmällä askelta ottaessa, mutta jalat eivät koskaan palaa hartioiden leveyttä lähemmäs toisiaan. Kaikki perusasentoon liittyvät opetukset ovat voimassa myös liikkumisen aikana, mukaan lukien se, että “liikkuessa kantapää ei juurikaan nouse tatamista.”
Kääntymistä (tai-sabaki) harjoitellessa täytyy edelleen muistaa säilyttää tuntuma tatamin pintaan ja liikkeitä tulee aina muistaa harjoitella molemmille puolille.
Yksinharjoittelu
Yksinharjoittelua (tandoku-renshu) tehdessä Korpiola kehotti aina ajattelemaan, että teillä on vastassa isompi vastustaja kuin sinä itse olet. Ote on korkealla ja heitot tulee vetää katon kautta alas. Ei siis pidä tyytyä siihen, että heitto lähtee omien hartioiden tasolta.“Ajatelkaa, että teillä on 2 metrinen vastustaja kun teette yksinNäin luodaan itselle mielikuva, että voidaan heittää suurta kaveria.
harjoittelua”
Heitto täytyy tehdä 100 prosenttisesti oikein
Nummelan Judon perustaja, Kaj Lindberg toteaa Kyösti ja Timo Korpiolan Judo - tie mustaan vyöhön -kirjan esipuheessa: “Timo Korpiola on puolestaan aina painottanut kilpailutekniikan puhtautta ja hänen lempiliikkeensä tai-otoshi on kuvattu kirjassa hänelle tyypillisellä perusteellisuudella ja tarkkuudella.”Illan aikana Timo Korpiola painotti useaan otteeseen tekniikoiden puhtauden tärkeyttä. Kilpajudokalle tämä tarkoittaa, että kaikki kirjassa kuvatut 50 heittoa täytyy osata tehdä oikealle ja vasemmalle puolelle täydellisesti, koska täydellinen judo on se perusta, jonka varaan erikoistuminen rakennetaan.
“Judoheitto täytyy osata tehdä 100% oikein. Silloin se voi toimia isompaakin vastaan.”Vasta kun osaat tehdä judoheiton täysin oikein ja ymmärrät heiton periaatteen, voit alkaa erikoistumaan ja siirtyä harjoittelemaan perustekniikasta poikkeavia versioita.
“Judo oikein tehtynä ei edellytä voimaa.”Itseään pienempää vastaan tekniikassa olevat puutteet voidaan aina korvata voimalla. Tekniikassa olevien puutteiden kompensoiminen voimalla ei kuitenkaan toimi otellessa suurempia vastaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö judossa olisi voimalle käyttöä. Tähän aiheeseen palataan tuonnempana.
Joka tapauksessa judokan taidot, osaatko judoa vai et, testataan vasta siinä vaiheessa kun katsotaan onnistutko heittämään isomman vastustajan, toteaa Korpiola.
Käytä hyväksi vastustajan tuottamaa liike-energia
“De-ashi-barai on kilpailijoille tärkein judoheitto”, jossa tarvittavan liike-energian muodostaa uke, ei tori.“De-ashibarai perustuu vastustajan virheeseen.”De-ashi-barai on siis heitto, jossa voidaan käyttää hyväksi vastustajan liike-energiaa. Samalla se on yksi niistä harvoista heitoista, joissa ei ole horjutusta (kuzushia). Muita horjutuksettomia heittoja ovat okuri-ashi-barai, tsubame-gaeshi ja eräät käsiheitot.
Harjoitteita:
- Uke ottaa askeleen eteenpäin, johon tehdään de-ashi-barai
- Uke palaa epäonnistuneesta harai-goshi yrityksestä, johon tehdään de-ashi-barai
- Tori tietää uken yrittävän uchi-mata heittoa, johon voidaan tehdä vastaheittona de-ashi-barai.
 |
| Uke palaa aiheuttaa itse heitossa tarvittavan liike-energian palaamalla epäonnistuneesta harai-goshi heitosta. Tori käyttää tilanteen hyväkseen tekemällä oikea-aikaisen de-ashi-barai heiton. |
Kuinka saada vastustaja tuottamaan liike-energiaa?
Judossa vastustaja täytyy pystyä voittamaan, vaikka hän ei oma-aloitteisesti liikkuisikaan. Vastustaja täytyy jotenkin saada tuottamaan liike-energiaa, jota sitten voidaan käyttää heitoissa hyväksi.Korpiola näytti esimerkin, jossa hän työnsi ukea taaksepäin. Uke ei perääntynyt, vaan työnsi vastaan eli tori sai uken tuottamaan liike-energiaa. Näin voitiin jälleen tehdä heitto eteenpäin uken itsensä tuottamalla liike-energialla.
Se keino, millä keinolla vastustaja saadaan liikkeelle, on valmistelu (tsukuri). Uken ei saa olla jäykkä, vaan rento ja pehmeä. On tietenkin olemassa myös tilanteita, joissa uken pitää harjoituksen vuoksi olla jäykkä.
Harjoitteita:
- Uke on kevyt ja rento. Tori horjuttaa uken tasapainon (kuzushi), tekee kahden askeleen tai-sabakin, jolloin saadaan paikka tai-otoshi heitolle.
- Tori painaa uken ylävartaloa kevyesti alaspäin (action), johon uke reagoi nousemalla takaisin pystyyn (reaction), mistä tori saa tarvitsemansa liike energian eteenpäin suuntautuvaan heittoon.
- Liikkeet täytyy tehdä riittävän hitaasti oman taitotason mukaisesti - ei pidä hosua.
- Liikkeen tulee tapahtua oikea-aikaisesti.
- Liikkeen täytyy jatkua katkeamatta ja pysähtymättä.
Rytmi, nopeus, voima
Kaikkia heittoja opetellessa pätee seuraava järjestys- Ensin opetellaan heiton oikea rytmi.
- Seuraavaksi lisätään heiton nopeutta (tempo), mikä edellyttää siis rytmin osaamista.
- Viimeisenä lisätään heittoon voima kun jo osataan tehdä heitto nopeasti oikealla rytmillä.
Jos heitto ei toimi ja huomaat ajattelevasi, että “Nyt mä sen teen!”, niin lopeta tekeminen. Sen sijaan, käyttäisit enemmän voimaa onnistuaksesi, mieti mieluummin mikä heitossa on oikeasti vikana, opastaa Korpiola.
“100% taito siinä liikkeessä - se on se avain.”
Uken liikkeen jatkaminen eteenpäin
Yksi vaikeimmista harjoitteista oli säästetty lähelle harjoitusten loppua. Harjoituksessa uke ja tori ottavat käsiotteen (kumi-kata) ja kävelevät (ayumi-ashi) eteenpäin ja taaksepäin, jotta löydetään yhteinen rytmi.Tämän jälkeen uke ottaa askeleen eteenpäin, johon tori vastaa 180 asteen käännöksellä ja jatkaa uken liikettä keskeytyksettä eteenpäin. Tekemisen oikea-aikaisuus on tärkeää. Liike on vaativa 180 asteen tai-sabakin kanssa tehtynä koska yhtenäinen liike katkeaa helposti. Alussa kannattaakin harjoitella uken liikkeen jatkamista tekemällä vain 45 asteen tai-sabaki.
Jos uke pystyy tekemään askeleen ottaneella tukijalallaan asentoaan tasapainottavan pompun, tekniikka on tehty väärin. Luonnollisesti jos eteenpäin vienti pysäytetään uchi-komi harjoituksessa eli tekniikan tekeminen loppuu, uken pomppu on mahdollinen tämän jälkeen.
Tämä valmistelu sopii mm. tai-otoshi, ippon-seoi-nage, seoi-nage, harai-goshi heittoihin.
Heittoyhdistelmät
Illan päätteeksi harjoittelimme o-uchi-gari ja tai-otoshi heittoyhdistelmää (kombinaatio). Jos uke torjuu torin o-uchi-gari heiton yrityksen esimerkiksi jännittämällä vartaloaan, tästä täytyy seuraavaan heittoon palaamatta takaisin lähtötilanteeseen. Torin täytyy siis säilyttää torjunnan tuoma hienoinen jännite jatkaessaan kohti tai-otoshi heittoa.“Saavutettua etua ei saa menettää!”Mattoon siirtymistä ei myöskään pidä unohtaa. Tämä on erityisen tärkeää etenkin kilpailijoille, joille heiton jälkeen mattoon siirtymisen pitää tapahtua automaattisesti.
Harjoitusten jälkeiset tunnelmat
Allekirjoittanut pani merkille, että ainakin muutamalla ohjaajalla syttyi päässä lamppu harjoitusten aikana. Parhaimmillaan tämä johtaa siihen, että judon oppiminen tehostuu kun judokat itse ja ohjaajat, sekä opettavat osaavat kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin.Harjoitusten päätteeksi joukko judokoita hankki “Judo - Tie mestariksi” teoksen kirjailijan itsensä signeerauksella. Kirjoja on edelleen myynnissä edulliseen seurahintaan.
Keskustelut jatkuivat tatamin laidalla tekniikoiden historiasta ja heittojen periaatteiden muuttumattomuudesta, joiden Korpiola totesi olleen valmiit 1920 luvulle tultaessa. Kävi myös selväksi, että mielenkiintoista opetettavaa olisi ollut vielä paljon lisää, mutta kaikkea ei ehdi käydä läpi yhdessä illassa.
 |
| Perinteinen yhteispotretti. |
Teksti: Ari Tervo
Kuvat: Jukka Sala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.